Se on sitten ruuhkasuomeen laskeuduttu ja vaikka samoin tein olisin valmis lähtemään takaisin...tai no, en ihan heti;) lapset (oma ja lapsenlapsi) pitää ensin tavata ja onhan se mukava ystäviäkin käydä katsomassa...mutta mikä ihme se on, jotta täällä olo näin ahdistaa? ...ja mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampaa tänne on tulla...kahdessa viikossa voi...voi..ei uskalla edes ajatella, kuinka mun hermoparat kestää;(
Matka meni onneksi hyvin, oli aivan upea keli ajella, mutta istumalihakset siinä kyllä oli taas kovilla;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti