sunnuntaiajelulla nähtyä...

uutta kotia etsimässä...

Lupasin itselleni, etten etsi uutta kotia ennen kuin ero ja ositus on loppuun suoritettu, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan. Löysin tänään kolmekin aivan ihanaa pikkuista taloa, kaikki aivan minun näköisiä..oi ja voi...olen varma, jotta ne ehditään myydä ennen kuin asiani selviävät. Voisin tietysti ottaa lainaa, mutta en halua sitä tehdä ja jos ne talot menee, niin sitten ne ei vain olleet minulle tarkoitettuja...yksikään niistä...

Näin eilen joutsenia, ovatkohan ne jotenkin myöhässä liikkeellä, johtunee varmaan lämpimästä syksystä..
Tuolla minun pikku kameralla ei vain saa oikein hyviä kuvia (tai en vain osaa ottaa;)
Ajatellut ja haaveillut kunnon järjestelmäkuvanottolaitteesta ja vaikka jostain kurssista, mutta katsotaan nyt...
Tässä kumminkin muutama kuva....

hiljaiseloa

Jo kolmatta viikkoa flunssan kourissa, kurkkukipua, nuhaa, yskää, ääni lähtenyt pariinkin otteeseen.Tänään sitten sain lääkekuurin poskiontelontulehdukseen, toivotaan,  jotta auttaa ja vihdoinkin hellittää tämä tauti.
Ei ole jaksanut tehdä mitään ja mummin kaikista rakkaintakaan ei ole voinut nähdä, ettei tauti tartu pikkuiseen.

jos voisin...

niin lähtisin pohjoiseen, menisin jäämeren rannalle ja antaisin tuulen pyyhkiä mieleni seesteiseksi.
Kiipeäisin tunturiin ja antaisin avaruuden, ilmavuuden, pilvenhattaroiden ja kaiken sen suunnattoman autiuden koko kauneudessaan tehdä minut eheäksi jälleen.

Kuinka sitä voikaan olla ollut niin sokea ja kuuro, ettei ole nähnyt eikä kuullut, miten toinen on ollut täynnä sulaa pahuutta....elämä joskus on, syvältä...

Joskus

..sitä melkein unohtaa,
miltä kipu tuntuu.

Sitä iloitsee, nauraa, laulaa
ja rakastaa
voi luoja, kuinka sitä voikin
niin paljon rakastaa

Sitä haistelee ja maistelee,
katselee niin, jotta silmiin sattuu
Tunnustelee, painaa mieleen jokaisen kohdan
ja rakastaa
voi luoja, kuinka sitä voikaan
niin paljon rakastaa,

jotta joskus,
joskus sitä melkein unohtaa,
miltä kipu tuntuu.

Erään ajanjakson loppu...

Nyt se sitten on tehty, laitoin avioeron vireille. 
Vaikka tuskin mistään avioliitosta, näin monen erossa vietetyn vuoden jälkeen, voi enää edes puhua.
Itkemään se minut on kumminkin saanut, itse eroko? varmasti sekin, mutta enemmän ehkä kumminkin tieto siitä, jotta hän aikoo riidella osituksesta.
Olisin tyytynyt mökkiini, mutta se ei käynyt... Hänen narsistinen luonteensa ei hyväksy sitä, jotta minä haen eroa, tai saan mitään, loukattuani nyt häntä näin kovin....niinpä ajattelin, jotta mennään sitten lakipykälien mukaan, eli laitetaan puoliksi., kun ei ole avioehtoakaan....tässä kaupassa hän häviää....
Kuinka kukaan, jota ja joka joskus on rakastanut, paljonkin, voi muuttua tuollaiseksi...en edes sanoja löydä...
Siinä, missä minä suren rakkauden loppumista, hän suree omaisuutta...aivan kuin minulla ei olisi ollut koskaan mitään arvoa...
 

Tien pää...

Käyköhän minun rakkaalle kodilleni joskus noin...

kohta kypsiä täälläkin, mustikat...

Kuulin jostakin....

jotta jokaisen parisuhteen takana on yksi unohdettu ystävä, se pitää paikkansa, valitettavasti....
eniten tekee kipiää se, kun kyseessä on ihminen, jonka on tuntenut kymmeniä vuosia ja jonka kanssa on jakanut niin paljon elämää... 
joka aina ennen paheksui itse sellaista ja vannoi, ettei hän ainakaan tekisi koskaan niin....
ja tässä sitä nyt ollaan...
kaikesta huolimatta, toivon hänelle kaikkea hyvää ja sitä, jotta tämä mies olisi hänelle vihdoin se oikea ja kaiken arvoinen...

Juhannusajelulla...

etelässä...

Tulin etelä-suomeen, oli jo niin ikävä pikkuista ja vanhempiaan.
Tällä neidillä sitä luonnetta piisaa, sen näkee jo nyt, vaikka ikää vasta puoli vuotta....voi meitä,  jotka häntä niin rakastamme, koville vielä ehken joudumme..;)

Kummallista kuinka täällä kaupungissa pölykin on erillaista kuin siellä kotona maalla.
Täällä se on semmoista mustaa, niin kuin nokea ja oikein tympeän oloista.
Siellä maalla melekein valkiaa, oikein liaksi osaa edes ajatella..;)).........minullako jo nyt muka ikävä omaan mökkiini,.kyllä!....liatonta likaa..hah..haa...;)
Kyllä pitää ihmisen lapsen olla kummallinen luonnoltaan....;)

uudet salusiinit ja tabletit, niin herkulliset..;)

Tila ohjelman inspiroimana..;)

kaikki mitä tarvitsen...

meri....siinä on vapaus....siinä on kaipuu...siinä on kaikki...

omin käsin...

Vaihdoin nuo rekipeittojen kuvat...sain ne oikein päin vain, kun otin kuvan vain osasta peitettä...

pakko ottaa oikein asiakseen ja tutkia tätä kuvien laittoa..

2  alinta on rekipeittoja, eli villakankaalle, villalangalla olen kirjaillut ja langat suurimmalta osalta itse värjännyt erilaisilla kasveilla...

Mekot on mummin kaikista rakkaimmalle ja ainoalle lapsenlapselle..;)

3:n päivän sade sai ihmeitä aikaan...

kukat ovat auenneet kilpaa ja humala kasvaa kohisten, samoin nurmikko.....

Ota...

 

...ota minut syliisi

kietoudu
niin kuin köynnös ympärilleni
anna turvallisuutesi tuntea

ota minut syliisi

anna silmäni sulkea
silmilläsi
kaikki kaunis nähdä
jonka unohtanut olen

ota minut syliisi

anna untasi nukkua
hiljaisuutta kuunnella
levossasi levähtää

ota

ota minut syliisi

sataa, sataa ropisee...

jo toista päivää...luonto tykkää, minä en...

Täälläkin, vihdoinkin kesä tulossa, kera kukkasten...